Kissamme Viirun emo sai keväällä taas pentuja. Siitä sitten virisi into, että jos vaikka ottaisimme toisen kissan. Viirua hakiessa vein kiitokseksi pienen rasian ja kissanruokaa sekä kissanhiekkaa. Tällä kertaa pistelin kisun ja ompelin reilun kokoisen kissakassin. Kassin täytin sitten kissanruoalla.
Tässäpä onkin sitten kissojen ensikohtaaminen. Viirulla karvat pystyssä ja Velmu piileskelee kaapin alla.
Sitten uskaltaudutaan jo vähän haistelemaan toisiaan.
Ensin varovasti ojenneltiin tassua toista kohden. Sitten Viirun piti vähän jo läppäistäkin tätä pientä tunkeilijaa.
Rankkahan se pikkukollille on tämä uuteen kotiin ja sen asukkaisiin tutustuminen. Viirulla taitaa olla silti vielä rankempaa hyväksyä uusi tulokas. Nyt kissat ovat jo nukkuneetkin vierekkäin mutta pienellä hajuraolla. Eiköhän sitä jonkin ajan päästä olla jo parhaita kavereita. MIAU!
